Vastaajan nimi tai nimimerkki: P.Nyymos

Vastaajan syntymävuosi: 1981

Vastaajan sukupuoli: Mies

Luetun kirjan tai tarinan nimi: Silmarillion

Luetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: J.R.R. Tolkien

Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?

Oliko kirja kuvitettu?

Kuka oli kuvittanut kirjan?

Kirjan tai tarinan lajityyppi? Romaani

Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli?

Lukukokemus

Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, omassa tilassa (esim. oma huone)

Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin

Milloin lukukokemus tapahtui? Syksy

Minä vuonna lukukokemus tapahtui? 2020

Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?

Syksyllä -20 syöksyin elämäni suurimpaan kriisiin, jossa maailmani murtui monella alueella yhtä aikaa. Muutamien viikkojen ajan seisoin kuilun reunalla. Menetin yöuneni ja melkein järkenikin. Valvoin kaikki yöt ja päivät nukahdellen puolen tunnin jaksoissa ja vaivuin jonkinasteiseen katatonian ja psykoosin välimaastoon, jossa en aina tiennyt, mikä on totta ja mikä ei.
Tuolloin kaiken muun hajotessa, tajusin onneksi tarttua johonkin tuttuakin tutumpaan: kirjaan, jonka olen elämäni aikana lukenut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ja jonka jokaisen sivun osaan ulkoa. Tuo kirja oli J.R.R Tolkienin fantasiaeepos, Silmarillion. Kun kaikki muu menetti merkityksensä ja hajosi ympäriltäni, tartuin tuohon kirjaan kuin hukkuva oljenkorteen ja tuo tuttuus ja turvallisuus tarjosi minulle jotain, johon pimeimpinä hetkinäni tarrauduin. Tuo kirja muodosti minulle ankkurin, joka esti minua vaipumasta yhä syvemmälle pimeisiin paikkoihin. Noina hetkinä en välttämättä tajunnut sanaakaan lukemastani mutta kirjan luoma turva riitti. Vain sen ansiosta pystyin rauhoittumaan ja keräämään voimia pinnistelläkseni hetkeksi taas veden pinnalle. Syöksykierre loppui ja pystyin taas ajoittain ajattelemaan selkeästi. Hetki hetkeltä nuo normaalin olemassaolon hetket pitenivät ja valo alkoi taas vallata alaa.

Toipuminen kesti kuitenkin pitkään ja prosessi on yhä käynnissä. Tuona syksynä uskon kuitenkin Silmarillionin pelastaneen henkeni. Ilman ankkuriani olisin ajalehtinut jonnekin, josta minua ei enää olisi kukaan voinut tavoittaa.
Rakastan montaa kirjaa mutta tuo syksy osoitti, mikä minulle se kaikkein tärkein on. Tuolloin valintaa ei tehnyt järkeni, vaan sydämeni.

Mitä kirjat ja lukeminen merkitsevät sinulle?