Vastaajan nimi tai nimimerkki: talvikkipaju
Vastaajan syntymävuosi: 1964
Luetun kirjan tai tarinan nimi: Sininen linna
Luetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: L.M. Montgomery, suomennos A.J. Salonen
Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?
Kirjan alussa Valancy ‘Doss’ Stirling herää huoneessaan lohduttomaan, sateiseen aamuun. On hänen kahdeskymmenesyhdeksäs syntymäpäivänsä. Valancy on naimaton, siis vanhapiika, “—yhteiskunnassa ja ympäristössä, jossa naimattomaksi jäävät yksinkertaisesti ne, joiden ei ole onnistunut saada miestä.” Valancy ei tunne oloaan hyväksi, joten hän uhmaa perheensä sääntöjä ja menee käymään lääkärin vastaanotolla kertomatta asiasta kenellekään. Onnettoman sattuman vuoksi Valancy saa lääkärin vastauksen vasta kirjeessä – väärän vastauksen. Kirje oli tarkoitettu toiselle henkilölle. Kyse on – tietysti -siitä, että Valancy saa tietää, että hänellä on enintään vain vuosi elinaikaa. Tieto muuttaa Valancyn koko elämän.
Oliko kirja kuvitettu?
Kuka oli kuvittanut kirjan?
Kirjan tai tarinan lajityyppi? Romaani
Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli? Painettu kirja
Lukukokemus
Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, omassa tilassa (esim. oma huone), Kotona, yhteisessä tai yleisessä tilassa (esim. olohuone), Mökillä, Matkalla (esim. linja-autossa), Ulkona, En muista, en osaa sanoa.
Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin, Hiljaa lukeminen, Minä luin, Toistuva lukeminen
Milloin lukukokemus tapahtui? Aamu, Päivä, Ilta, Yö, Kevät, Kesä, Syksy, Talvi
Minä vuonna lukukokemus tapahtui? Ensimmäisen kerran vuonna 1980.
Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?
Tarinassa ei ole, ainakaan nykyajan tarinatulvaan verrattuna, mitään erikoisen uutta tai yllättävää. Olen kuitenkin lukenut kirjan ensimmäistä kertaa teini-ikäisenä vuosikymmeniä sitten ja silloin kirja saattoi olla yllättäväkin. Kirjan sydämellisyys ja Valancyn rohkeus tekivät varmaan suuren vaikutuksen, sillä olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja ensi kerran jälkeen. Kirja ei ole erityisen Suurta Kirjallisuutta, vaikka kirjoittaja on varsin tunnettu klassikko. Mutta miksi ei ole? Aiheenko takia? Vai senkö vuoksi, että lopussa kaikki kääntyy niin hyväksi? Minulle kirjan tapahtumat ovat eläviä, voin nähdä ne silmissäni. Päähenkilö Valancy, joka vaikutti ensin aika vanhalta naiselta, voisi nyt olla tyttäreni. Iällä tai vuosilla ei kuitenkaan ole väliä, vaan tarina pysyy muuttumattomana siitä huolimatta, että lukija muuttuu. Sininen linna on suuri, tavallaan arkinen, mutta toisaalta sadunomainen rakkaustarina. Siitä oli lohtua rakkautta janoavalle nuorelle tytölle. Koskettavaa oli kuoleman läheisyys ja siitä saatu voima ja rohkeus. Jossain vaiheessa huomasin olevani samanikäinen kuin Valancy ja edelleen ilman rakkautta. Sitten tapahtui jotain: sain viimein rohkeutta rakastaa.
Mitä kirjat ja lukeminen merkitsevät sinulle?
Olen aina lukenut. Valitettavasti fakta on vienyt aikaa ja energiaa fiktiolta. Vaikka luen kaiken aikaa paljon, on teksti tietotekstiä. Jossain vaiheessa huomasin, että romaanin syventyminen oli alkanut tuntua vaikealta. Siksi olen tietoisesti alkanut palata kaunokirjallisuuden lukemisen pariin. Välillä saattaa silti kulua valitettavan pitkä aika, ennen kuin otan romaanin käteeni. Vaadin kirjalta aika paljon. Kielellä on minulle suuri merkitys. Siksi tartun käännöskirjaan yhä useammin epäröiden. Suomentajalla on suuri vastuu, eivätkä kaikki suomennokset ole onnistuneita. Kieli saattaa olla todella kömpelöä ja mahdollisesti pilata hyvän alkuteoksen. En pidä epäonnistumisena sitä, että jätän kirjan kesken tai lopetan lukemisen jo ensi sivujen jälkeen. Teksti ei siinä tapauksessa ole jostain syystä onnistunut koskettamaan minua. Joskus kirja tuottaa suorastaan fyysisen tuntemuksen. Muistan, kun aloin lukea Sofi Oksasen teosta Puhdistus. Minusta tuntui samalta kuin nukutusta ennen leikkauspöydällä, kun kasvoille laitetaan happimaski. Yhtäkkiä sain hengittää hienon kielen tuottamaa raikasta, hapekasta ilmaa. Lapsuuden riemulliseen tunnelmaan palasin, kun oman lapseni sinnikkään suosittelun jälkeen aloin lukea hänen Nälkäpeli-kirjasarjaansa. Oli kesä ja luin melkein koko yön. Sitä tunnetta! Muistin tavoittaneeni sen viimeksi lapsena.