Vastaajan nimi tai nimimerkki: Jenna
Vastaajan syntymävuosi: 1993
Vastaajan sukupuoli: Nainen
Luetun kirjan tai tarinan nimi: Tiitiäisen satupuuLuetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: Kirsi Kunnas
Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?
Kirja sisältää erilaisia runoja ja loruja.
Oliko kirja kuvitettu?
Kyllä vaan! Kuvat oli väritetty ainoastaan vaaleanpunaisella. Kuvat eivät tällöin mielestäni pomppaa liikaa esiin runojen ohi, vaan tukevat mielikuvittelua juuri sopivasti. Suosikkikuviani ovat Ville ja Valle (joidenka talon piipun päällä on hattu) ja Haitula, joka keinuu nappikeinussaan.
Kuka oli kuvittanut kirjan? Maija Karma
Kirjan tai tarinan lajityyppi? Lastenkirja, Runo
Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli? Painettu kirja
Lukukokemus
Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, omassa tilassa (esim. oma huone), Kotona, yhteisessä tai yleisessä tilassa (esim. olohuone)
Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin, äiti, Ääneen lukeminen, Minä luin, Minä kuuntelin, Toistuva lukeminen
Milloin lukukokemus tapahtui? En osaa sanoa, en muista.
Minä vuonna lukukokemus tapahtui? 1990-luvun loppu, 2000-luvun alku
Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?
Tiitiäisen satupuuta tuli lapsuudessani luettua monen monituista kertaa, niin äidin kanssa kuin itseksenikin. Äidillä oli tapana runoilla ja satuilla minulle ihan omakeksimiäkin “teoksia”, ja sainkin lapsena nauttia sanataiteesta ihan täysin rinnoin. Äiti osasi lausua jotain näistä ulkoakin, ainakin “Kissa Krumeluun”. Omia suosikkirunojani oli pienenä Piirespaaresmaan kuningas, Prinssi Sebuses ja Herra Pii Poo. Nämä runot herättävät myös jollain tapaa traagisia ja vakaviakin muistoja. Herra Pii Poo jäi junan alle ja kuoli, ja Piirespaaresmaan kuningas katkoi suuruudenhulluuksissaan kaikilta kansalaisilta nenänpäät, ja lopulta sortui oman ylpeytensä alle. Prinssi Sebuses -runossa puolestaan on kovin surumielinen kaiku, ja s-äänteellä ja kirjaimen koukeroisuudella korostetaan runon maailman mystillisyyttä. Lapsuudesta muistan erityisesti tuon s:llä leikkimisen: sen, kun koukeroinen kirjain piirrettiin maahan. Tykkäsin toki myös kokoelman hauskoista runoista, mutta dramatiikasta ja kaikenlaisesta järkyttävästä pitävänä lapsena tuollaiset edellä mainitun laiset runot tekivät vahvimman vaikutuksen. Nyt kun asiaa mietin, niin valtaosa Tiitiäisen satupuun runoista on jollain tapaa surumielisiä tai traagisia. Ne vain ovelasti verhoutuvat nonsense-sanailun syövereihin, ja saattavat ensi katsauksella näyttää iloisemmilta kuin ovatkaan. Tiitiäisen satupuun runot ovatkin siitä syystä hyvin kiinnostavia, koska niissä sekoittuu iloinen ulkokuori ja synkät teemat.
Mitä kirjat ja lukeminen merkitsevät sinulle?
Tällä hetkellä lukeminen merkitsee minulle rauhoittumista, keskittymistä pitkäjänteiseen toimintaan, seikkailuille antautumista ja omaa aikaa.
Kirjoja puolestaan tykkään sekä ostaa että lainata, ja uusien kirjojen etsiminen Goodreadsista ja netistä on ihan oma harrastuksensa!