Vastaajan nimimerkki:
Kristiina
KERRO KOTISI JA/TAI VAPAA-AJAN ASUNTOSI KIRJAHYLLYSTÄ
Kuvaile kirjahyllyäsi:
Kirjahyllyni ovat tavallista avomallia, enimmäkseen perus-Lundiaa, paitsi mummulta peritty tamminen kirjahylly ja käytävällä seisova Lundian vedenvärinen juhlavuoden malli. Kaikki hyllyni ovat siis puuta, muu ei kestäisi kunnolla kirjojen painoa. Joukossa on matalampia hyllyjä mutta enimmäkseen yli pari metriä korkeita, ei kaappeja eikä laatikoita. Tärkeintä hyllyjen valinnassa on kestävyys (kirjat painavat) ja muunneltavuus, koska tarpeet muuttuvat. Arijoutsi kirjoitti joskus pakinan kirjahyllyistään. Sen nimi oli osuvasti Ameeba, koska muuttojen ja elämäntilanteiden takia niiden piti joskus olla matalammat, joskus piti olla vähemmän, toisinaan sai levittäytyä. Olen siksi päätynyt Lundiaan, jota olen ostanut osaksi käytettynä. Jos olisi varaa ja tilaa, hyllyni olisivat Boknäsin tyyppisiä, niissä olisi lasiovia ja umpiovia ja lisäksi salasokkeleita, joihin saisin piilottaa jotain. Rakastan salaovia, salakäytäviä ja salaluukkuja. Luin varmaan liian nuorena Dumas’n kirjat, niissä oli vanhoja ranskalaisia linnoja salaovineen ja -käytävineen.
Missä huoneessa kirjahylly on asunnossasi ja miksi?
Minulla on kolme huonetta ja kahdessa on kirjahyllyjä niin paljon kuin mahtuu ja niissä kirjoja niin paljon kuin mahtuu. Makuuhuoneessa oli joskus yksi osa Lundiaa, mutta huomasin sen keräävän kovasti pölyä vuoteen lähellä, siinähän olen pisimmät ajat kotona, joten siirsin hyllyn pois makuuhuoneesta. Lisäksi hyllyjä on käytävällä. Hyllyt ovat siellä, missä on ehjää seinää – ilman ovia ja ikkunoita. Yksi on poikittain jakamassa olohuonetta osittain. Se on samalla näkösuoja, koska ikkunat ovat isot ja suoraan kadulle. Sisustuksessa olen samoilla linjoilla kuin Mika Waltari: kotona pitää olla kirjoja ja tauluja. Minun haaveeni olisi siis iso koti, jossa on paljon ehjiä seiniä kirjahyllyjä ja tauluja varten. Järjestys kirjahyllyissäni on alkanut hyvillä aikomuksilla. Kun oli vielä tilaa järjestää, laitoin eri kielialueiden kirjailijat keskenään ja tietokirjat kaltaistensa kanssa. Taidekirjat ja sisustuskirjat ovat isoja, joten ne tarvitsivat isomman hyllyvälin, dekkarit ovat yleensä pieni, joten niitä voi laittaa tiiviillä hyllyvälillä. Ammattini kirjastossa ei näy kovin hyvin, koska hyllyjen täyttyessä on ollut tarpeen miettiä, miten mahtuu parhaimmin. Aakkostus ei ole tässä hyvä periaate. Ja lopulta olen myös laittanut kahta kirjariviä yhtä hyllyä kohti, varsinkin dekkareita. Olen vähän jaotellut kirjoja alkujaan siten, että kolmanteen huoneeseeni vein “halvemman” kirjallisuuteni, jota kuitenkin kerään, koska niitä ei saa ekirjoina tai kirjastoista vanhuuden tai harvinaisuuden takia. Tässä huoneessa on dekkareita, pakinoita, sarjakuvia, humoristeja, varsinkin P.G. Wodehousen kirjallisuutta suomeksi ja englanniksi. Olohuoneessa on klassikoita, komeita sisustus- ja taidekirjoja jne.
Säilytätkö kirjoja muualla kuin kirjahyllyssä? Missä? Miksi?
Musiikkikirjojen ja nuottien kanssa olen luovuttanut. Kerään paljon nuotteja myös tulostamalla ja kopioimalla sekä ostan hassuja vanhoja laulukirjoja ja Toivelauluvihkoja. Ne ovat nykyään lipaston laatikoissa. Ikävä kyllä hyllykapasiteettini rajat ovat tulleet vastaan jo kauan sitten. Minulla on banaanilaatikoissa vanhoja kirjoja, jotka voivat olla vähän hauraita ja pölyisiä, joten ne pysyvät paremmassa kunnossa (ja vähemmän pölyisinä) laatikoissa. Ja jotenkin pöydille, tuoleille ja jopa lattialle sohvan viereen tuntuu kertyvän aina vain kirjoja ja nuotteja…
Millainen ja missä on mahdollinen vapaa-ajan asuntosi kirjahylly?
Onko sinulla digitaalista kirjahyllyä?
En ole lähtenyt digitaalisten kirjojen matkaan. Olen töissä kirjastossa, joten tunnen kyllä sen maailman, mutta koska työni vuoksi olen jatkuvasti netissä ja käytän kaikenlaisia laitteita, vapaa-ajalla olen mahdollisimman offline. Se helpottaa myös uneen pääsemistä. Ja pidän kirjoista fyysisinä esineinä. Koska olen ollut vastuussa kirjaston hankinnoista ja luetteloinnista 27 vuotta, olen joka vuosi lukenut valtavasti kustantajien esittelyjä, kriitikoiden lausuntoja, kirjojan takakansia ja tietenkin jokaisen luetteloimani kirjan tietueet. Siitä tulee sellainen yliannos uutta kirjallisuutta, että valikoin hyvin tarkkaan ne uutuudet, jotka jaksan lukea vielä kaiken tiedottamisen ja luetteloinnin jälkeen. Viihdyn vapaalla vanhemman kirjallisuuden parissa: klassikoiden (viimeisin luettu on “Turhuuden turuilla” omasta hyllystä), vanhojen dekkarien (Sapo-sarja, Salama-sarja jne.), sarjakuvien ja huumorin parissa. Ne ovat sellaista kirjallisuutta, jota ei löydy esim. äänikirjoina tai e-kirjoina – ellei puhuta niin vanhasta kirjallisuudesta, että ne löytyvät Gutenberg- tai Lönnrot-projekteista, koska niiden copyright on umpeutunut. Luen kuitenkin mieluummin kirjoja kuin näyttöä.
KIRJAHYLLYN SISÄLTÖ
Kuinka paljon kirjahyllyssäsi on kirjoja?
Tuhansia. Lakkasin laskemasta tuhannen kohdalla ja sen jälkeen kokoelma on moninkertaistunut. En uskalla arvioida.
Miten kirjat on järjestetty hyllyyn?
Osittain kieli-, osittain aihejärjestys. Dekkarit, pakinat, sarjakuvat, huumori ovat omissa osissaan, samoin lasten- ja nuortenkirjat, jotka olen halunnut pitää ja joihin toisinaan palaan. Käsityökirjat ovat yhdessä, sisustus- ja taidekirjat omilla hyllyillään. Musiikin pidän myös omassa paikassaan. Kotimaiset klassikot ovat mummulta saadussa hyllyssä, venäläiset, ranskalaiset, englantilaiset ja muut ovat omina lohkoinaan hyllyillä.
Onko sinulla kirjoja, joita et halua tai kehtaa pitää esillä?
Ei ole. Jos jokin ei ole esillä, kyse on tilan puutteesta ja ne ovat laatikoissa. Tosin olen adoptoinut kirjastosta poistettuja eroottisia sarjakuvia, koska ne on joidenkin asiakkaiden protestien takia poistettu. Minua ei piirretty erotiikka hätkähdytä, mutta muutama on poissa näkyviltä. Ralf Königit ovat ihan esillä, olen ne itse ostanut ja pidän niiden huumorista.
Millaisia kirjoja hankit ja millä perusteilla?
Sellaisia joita haluan lukea tai katsella uudelleen. Taidekirjojahan enimmäkseen katsellaan. Minulle on kertynyt myös huutokauppaluetteloita, koska ne ovat tavallaan kuvitettuja oppaita antiikista ja taiteesta.
Onko kirjahyllysi tullut täyteen? Mitä sitten teit?
Monta kertaa! Olen ostanut lisää hyllyä niin kauan kuin sitä asuntooni mahtui, nyt osa kirjoista on laatikoissa.
Mitä muuta kirjahyllyssäsi on kuin kirjoja?
Nykyään ei juuri muuta. Matalan hyllyn päällä on joitakin koristeita, pari pienoispystiä, sata vuotta vanha pieni matkakirjoituskone ja seinää vasten nojallaan olevia tauluja.
Eroaako vapaa-ajan asuntosi kirjahyllyn sisältö kotisi hyllystä?
Ei ole vapaa-ajan asuntoa.
KIRJAHYLLYT AJASSA
Miten kirjoja säilytettiin lapsuudenkodissasi?
Tavallisissa avohyllyissä. Ne olivat valkoista, halpaa melamiinia, jota silloin käytettiin. Silloin opin, että lastulevyhyllyn leveys saa olla korkeintaan 50 senttiä, pidemmät alkavat taipua ja notkua kirjojen alla Hankin ensimmäisen oman kirjahyllyni omilla rahoillani huoneeseeni, kun olin jo ostanut itse kirjoja, jotka tahdoin pitää siellä. Olin päässyt Suuren suomalaisen kirjakerhon jäseneksi ja ensimmäiseksi jäsenlahjaksi valitsin viisi kirjaa viitosella. Ne olivat “Kotiopettajattaren romaani”, “Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit”, Aleksis Kiven kootut (kaksiosainen), Gogolin “Kuolleet sielut” ja Balzacin “Leikkisät tarinat”. Kaikki on luettu ja rakastettu ja säilytetty hyvin. Balzacin kansipaperit tosin kärsivät, pidin siitä niin paljon, että kuljetin mukanani ja luin kampaajalla, bussissa jne.
Miten kirjojen säilyttäminen on muuttunut elämäsi aikana?
Ei juuri. Niitä on vain tullut niin paljon liikaa, että on pitänyt olla kekseliäs. Joskus olen onnistunut luopumaan jostain – lähinnä sellaisesta, mitä tiedän saavani kirjastosta. Mutta kun minulla on vanhempaa kirjallisuutta, jopa sellaista mitä kirjastoista ei löydä kuin kaukolainaamalla, ja palaan mielelläni suosikkeihin, en luovu helposti. Olen kerännyt myös erikielistä kirjallisuutta, sarjakuvia ja dekkareita ja klassikoita, joita ei ole painettu suomeksi. Suurimmat kieliryhmät hyllyissäni ovat suomen jälkeen englanti ja ranska, mutta on siellä myös italiaa, saksaa, Brasilian portugalia, venäjää…
Kirjahyllyyn liittyviä muistoja, tarinoita ja sattumuksia.
Kirjojen muuttaminen on melko työlästä. Mutta jo töissä olen tottunut roudaamaan niitä sekä kasaamaan ja purkamaan hyllyjä. Muuttoapuna olleet miehet ovat joskus olleet siinä puuhassa kömpelömpiä. Äitini oli kerran miehensä kanssa mukana ja he kasasivat yhden Lundia-hyllyn osan – vinoon, koska heillä ei ollut vatupassia. Sillä välin minä pystytin muita suoraan yksinäni. Kun isäpuoleni harmitteli asiaa ja kysyi, miten minä onnistuin, sanoin että kasaan rungon lattialla ja käytän tukena jalkalistoja.
“Niin, sinä oletkin fiksu”, hän totesi. Oikeampi vastaus kai olisi, että olen tottunut näihin töihin ja tekemään niitä myös yksin.
Mitä emme huomanneet kysyä? Haluatko kertoa vielä jotain lisää?
TAUSTATIEDOT
Vastaajan syntymävuosi:
1967
Vastaajan sukupuoli:
nainen