Satukeruu 2018

Opin lukemaan ihan vahingossa omin päin viisivuotiaana. Äiti huomasi asian, kun luin sanomalehdestä ääneen hänelle uutista pienen tytyön löytymisestä paleltuneena, kun hän oli eksynyt hiihtoretkellään. Sen jälkeen luinkin sitten kaiken, minkä käsiini sain. meillä oli kotona Anni Swanin satukirja, samoin Topeliuksen tarinoita sekä myös Grimmin veljesten satukokoelma. Mieleeni on jäänyt montakin mustoa saduista ja tarinoista, mutta kerron nyt yhden. Olin ekaluokalla. Opettajani oli minulle hyvin mieluinen Kyllikki ja hakusin aina olla hänelle kiltti. Heti ensimmäisenä päivänä hän kysyi, kuka osasi jo lukea. Viittasin, mutta kukaan muu ei viitannut. Opettaja pyysi, että jos lukisin luokalle huomenna jonkun sadun. Lupasin niin tehdä, vaikka olinkin ujo. Kotona tuskailin satukirjojen kanssa. Minkä niistä valitsisin? Äiti sanoi, että hurjimpia Grimmin satuja ei ehkä kannata ekaluokalle lukea. Rakastin Lumivalko ja Ruusunpuna -satua, mutta se oli pitkä. Minulla oli tuolloin vielä ärrävika ja tuskailin sen kanssa. Halusin lukea lyhyen sadun, koska minua jännitti. Päädyin satuun Tähtimarkat. Se oli lyhyt ja kaunis tarina. Harjoittelin kotona ja tuhersin itkua heti alkuun, koska ensimmäisissä lauseissa kuvattiin tyttöä sanoilla “hyvä ja hurskas”. Hurskas -sana oli erityisen vaikea lausua ärrävikaiselle. Tuskailin hurskaan kanssa ja ajattelin jo, että olen seuraavana päivänä sairas, enkä mene kouluun, koska en voi sanoa hurskas -sanaa. Lopulta äiti ratkaisi asian sanomalla, että hurskas tarkoittaa myös kilttiä. Voisin lukea, että tyttö oli hyvä ja kiltti. Vaikka se tuntuikin hieman huijaukselta, päätin tehdä niin.
Seuraavana aamuna pakkasin sadut laukkuuni ja olin aika jännittynyt. Hurskas ja kiltti pyörivät päässäni. Tuntui väärältä huijata opettajaa ja koko luokkaa sanomalla väärä sana. Päätin kertoa asian heti tunnin alussa opettajalle. Aamuhartauden jälkeen menin hänen luokseen ja näytin satua. Kysyin, olisiko hänen mielestään oikein, että sanon kiltti eikä hurskas, vaikka sadun kirjoittaja on käyttänyt sitä sanaa. Kyllikki-opettaja oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi, että se sopii oikein hyvin. Sitten hän kertoi luokalle, että olin luvannut lukea sadun ja että toivoo kaikkien kuuntelevan tarkasti. hermostuneena ja hengästyneenä aloitin sadun, tyttö oli hyvä ja kiltti, eikä maailma romahtanut. kaikki kuuntelivat kiltisti ja satu sai minutkin taas mukaansa, luin sen loppuun rauhallisella mielellä.
ihmettelen näin aikuisena sitä, miksi vain tuo r-kirjaimen sisältävä hurskas oli niin vaikea, että se aiheutti hirveän stressin. Se tosiaan on vaikea lausua, kun ärrän kanssa on vaikeuksia. Ehkä myös siksi, että se oli sadun alussa ja määritteli tytön luonnetta, joka sadussa oli tärkeä osa. Muita r-kirjaimellisia sanoja en muista jännittäneeni ollenkaan.

Kerroin ne jo ihan alkuun, kun en huomannut lukea tätä lomaketta ensin läpi.
Tässä tulee nyt asiaa vähän yhden satukokemuksen ulkopuolelta, mutta joka liittyy tähän ensimmäisen luokan lukukokemuksiini.
Valitettavasti ääneen lukemisesta muodostui vuosien mittaan minulle suuri ongelma. Olin täydellinen lukutoukka ja kirjoittelin itsekin loruja ja runoja, esiintyminen ei vaan ollut minun juttuni. Se ensimmänen kerta meni alkujännityksen jälkeen hyvin ja Tähtimarkat jäi loppujen lopuksi mukavana muistona mieleen. Mutta jo kevätlukukaudella tuli ikävä kokemus. Opettajani oli hyvin ymmärtäväinen ja lapsirakas ihminen. Hän myös piti satuja ja lukemista lapsille tärkeänä paikkakunnalla, joka oli maalaisvoittoinen ja jossa arvostettiin kovaa työntekoa. Koulussamme oli ns. keskusradio yläkerrassa opettajanhuoneen vieressä. Sitä kautta lähetettiin esim. aamuhartaudet ja kuulutettiin asioita koko koululle. Radiota saattoi käyttää myös oppituntien aikana, jolloin se avattiin siinä luokassa, johon lähetyksen haluttiin kuuluvan. Luimme Tove Janssonin Muumipeikko-sarjaa ja Kyllikki-opettaja oli keksinyt, että kirjoittaisimme kaikki kirjeet sille muumimaailman hahmolle, joka on suosikkimme tai jolle haluaisimme kirjoittaa. Ja hän halusi, että minä olisin se Muumilähetyksen toimittaja, joka lukee nämä kirjeet ja juttelee luokalle keskusradion kautta. Muistan, kuinka kiipesin rappusia yläkertaan kirjenippu kädessäni, kummallinen, ontto tunne vatsassa. Minua jännitti niin, että olin ihan tolaltani, opettaja ei kuitenkaan sitä huomannut. Menin istumaan ja hän kuulutti luokalle alkukuulutuksen palaten kiireesti luokaan ja antoi minulle vielä ohjeet. Kun jäin huoneeseen mikrofoni edessäni, olin kauhuissani. Kirjeitä pitävät käteni vapisivat. yritin lukea ensimmäistä kirjettä reippaasti, mutta äänelleni oli tapahtunut jotakin. Se vapisi ja olin hrveän hengästynyt. yritin monta kertaa lukea kirjeen, mutta aina ääneni petti. Muutaman minuutin kuluttua opettaja tuli huoneeseen mukanaan ystäväni Marja. Opettaja sanoi ystävällisesti, että mitä, jos Marja jatkaisi tästä ja hän antaisi minulle jotakin marjamehua, sillä kurkkuni oli ehkä tulossa kipeäksi.
Olin kiitollinen siitä, että opettaja päästi minut pälkähästä ja tarjosi vielä selityksen, ettei minua nolostuttaisi. Silti siitä jäi koko kouluajan kestänyt kauhu suullisia esiintymisiä kohtaan. Nyt aikuisena tiedän ne monet syyt, jotka vaikuttivat paniikkikohtauksen syntyyn ja siihen, että paniikkikohtaus tuli aina, jos jouduin lukemaan ääneen tai pitämään esitelmää. Tuolloin asioista ei puhuttu eikä oppilasta autettu millään tavoin, mutta nykyään vaivaan olisi saanut apua heti aluksi. Aikuisena oeln selättänyt pelkoni ja toiminut kirjastourani aikana vuosikausia satutätinä sekä kirjavinkkarina. käänne tapahtui, kun tiedostin, että asia oli tärkeämpi kuin minä, sadut ja lukeminen sekä niiden pariin innostaminen ovat olleet koko ikäni minulle tärkeitä asioita.

Tarinan alussa esiteltiin tyttö, joka oli hyvä ja hurskas. Hän oli köyhä, mutta silti valmis auttamaan toisia. maassa koittivat vaikeat ajat ja kansa eli kurjuudessa. Tämä hurskas tyttö antoi loulta päältään viimeisetkin vaatteet niitä tarvitseville ja oli jo valmis kuolemaan viluun ja nälkään. Mutta sitten taivaalta satoivat alas tähdet ja muuttuivat kultarahoiksi ja hän pelastui. Sen tarkemmin yksityiskohdat eivät enää ole mielessäni. Ehkä siksi, että satu oli lyhyt, opettavainen, eikä siinä ollut sitä dramatiikkaa ja väriä, jota kirjan muissa saduissa oli. Valitsin sen puhtaasti siksi, että Tähtimarkat oli lyhyt ja jaksoin lukea sen ääneen koko luokalle paremmin kuin monisivuiden tarinan, vaikkakin esim. juuri Lumivalko ja Ruusunpuna olisi ollut suosikkini.

Siinä oli mustavalkoinen kuvitus, ei joka sivulla. Mutta asiasta on tosiaan yli viisikymmentä vuotta. Mielessäni on kyllä kaunis kuva, jossa Tähtimarkat satavat alas ja kaunis tyttö on kasvot taivaalle kääntyneenä, kädet ylhäällä, ottamassa alas satavia tähtiä vastaan.