Satukeruu 2018

Sain tämän ihastuttavan Tove Janssonin satukirjan “Vaan kuinkas sitten kävikään” alle kouluikäisenä joululahjaksi ja ihastuin kirjan runomittaiseen kerrontaan jo silloin. (Osasin lukea itse jo 5v.) Vuosien varrella olen lukenut kirjaa lapsilleni ja lastenlapsilleni aina uudelleen ja uudelleen ja aina yhtä innostuneelle kuulijakunnalle. Osaan kirjan ulkoa ja nuorinkin lapsenlapsi siteeraa mukavasti sopivissa tilanteissa kirjan tekstejä. Kirja kiehtoo kuvituksellaan, tekstillään ja tunnesisällöllään. Tämä kirja on ollut ehdottomasti ylitse muiden. Myös Elsa Beskovin satukirjat ovat olleet perheessämme suosikkilukemisia vaikkakaan eivät vedä vertoja ensimmäiselle muumikirjalle. Aina olen lukenut paljon yksin ja lasten kanssa yhdessä.

Lapsena oli hurja tunne huomata kirjoitetun tekstin avautuminen. Myöhemmin satujen lukeminen lasten ja lastenlasten kanssa on tuottanut suurta iloa sekä itselle että lapsille. Lapset kainalossa ja mukaansa tempaava satu ääneen luettuna on mieltä lämmittävä muisto. On luettu illalla sängyssä maaten, päivällä ulkona verkkokeinussa, automatkalla, aamupuurolla ennen päiväkotiin menoa, vuorotellen aina pienen pätkän kerrallaan.

Muumipeikko palaa aikaisin aamulla maidonhakureissulta ja sillä reissulla tapahtuu monta jännittävää asiaa. Onnellinen loppu muumimamman lempeään helmaan ja myös muumimamman oivallinen ratkaisu ikävään ongelmaan.
“On kello viis kun varhaiseen kaupasta maitokannuineen käy kotiin muumipeikko pien…… ja lopuksi ” voi! On kannuun maito juuttunut, se piimäks oli muuttunut. Mut mamma lausui painolla: tästedes juodaan mehua!”
Kirjaa on korjailtu ja teippailtu useaan otteeseen, mutta se on kunniapaikalla kirjahyllyssä uudempien satukirjojen kanssa.

Kirkkaan punaiset kannet ja kannessa pyöreä reikä. Jokaisella sivulla on “kurkistusikkuna” seuraavalle sivulle hienosti sivun kuvaan sopien.