Satukeruu 2018

Minulle luettiin paljon Astrid Lindgrenin kirjoja. Isäni osti myös Elsa Beskowin satukirjan, mutta jostain syystä siitä muistan parhaiten hieman pelottavankin kuvituksen. Erityisesti pidin Melukylän lapsista. Koko sarja luettiin minulle moneen kertaan. Lainasimme kirjat aina kirjastosta isän kanssa. Kirjoja lukivat ääneen minulle sekä isä että äiti. Muistan sen, kuinka kivalta tuntui maata jomman kumman kyljessä ja kuunnella tarinaa, eläytyä siihen ja odottaa, milloin käännetään sivu, jossa on pieni mustavalkoinen kuva. Samaistuin voimakkaasti henkilöihin. Kun lukeminen loppui, saatoin vielä omassa sängyssäni ajatella tarinaa kuvittelemalla siihen jatkoa. Kun opin lukemaan, lainasin vielä Melukylän lapsia itsekin ja lopulta osasin tarinat melkein ulkoa. Toinen kirja-sarja, jota minulle luettiin ahkerasti, oli Onnen päiviä – neliosainen kovakantinen kirjasarja, jonka äiti tilasi jotakin kautta. Se sisälsi opettavaisia tarinoita (varmaankin) amerikkalaisista lapsista.

Lukeminen tapahtui meillä lähestulkoon aina ennen nukkumaanmenoa. Makasin äidin tai isän vieressä heidän sängyssään, yöpöydän lampun valossa. Joskus nukahdin kesken lukemisen, ja minut nostettiin omaan sänkyyn, joka oli sijoitettu vanhempieni makuuhuoneeseen. Isä luki yleensä silloin kun äiti oli ilta- tai yövuorossa. Äiti aina, kun oli kotona. Kirjastossa tosin kävin vain isäni kanssa, kunnes opin käymään siellä itse koulun alettua – lähin kirjasto sijaitsi kaupungilla, noin 4 kilometrin päässä. Toivoin aina, että minulle ostettaisiin omia kirjoja, mutta vanhempieni mielestä ne olivat liian kallita – saihan kirjat ilmaiseksi lainaan kuitenkin.

Kirja kertoo lapsista, jotka asuvat kolmessa eri talossa naapureina erilaisissa perheissä sekä lapsien leikeistä, kepposista, tekemisistä ja retkistä. Mieleeni on jäänyt Saku-niminen päähenkilö, joka oli jollain tapaa voimakas hahmo. Ja toinen poika Olli, joka oli ensin ainoa lapsi, mutta heille syntyi jossakin vaiheessa vauva (itsekin olin ainoa lapsi tuolloin ja toivoin hartaasti sisarusta). Joku pojista oli rakentanut laudan pätkästä “sillan” yläkerrassa sijaitsevan huoneensa ikkunasta toisen talon huoneesen, joka oli samalla kohtaa. Näin lapset saattoivat jatkaa leikkejään vielä salaa vanhempien huomaamatta.

Kuvia ei ollut joka sivulla, ja ne olivat usein melko pieniä ja mustavalkoisia ääriviivapiirroksia. Muutamia isompiakin oli kuten kuva, johon on piirretty kaikki kolme taloa.