Satukeruu 2018

Noin v. 1951, juuri ennen kansakouluun menoa, olin talvikauden Porissa päivät lastentarhassa. Ilmeisesti oppimassa vieraiden lasten kanssa “ryhmääntymistä”. Minulle oli jo syntynyt kaksi nuorempaa sisarustakin, eli lastentarhassa käyntini helpotti hiukan äidin kotitöitäkin. Perheeni oli turvallinen, huolehtiva, uskovainen ja empaattinen koti. Nyt alkuun tämä ei ole lukukokemus, vaan satujen kuuntelukokemus. No, siellä me iso heti sodan jälkeen syntynyt ikäluokka istuimme puupenkeillä huonosti valaistussa huoneessa. Päivittäin, tai ainakin lähes päivittäin, meille luettiin satuja. Niitä maailman julmimpia ja kauheimpia Grimmin, Topeliuksen ym. satuja! Aivan pöyristyttävää mitä kaikkia kauheuksia niissä tapahtuikaan. Hannun ja Kertun kokemukset metsässä eksymisestä ja noidan kynsissä olemisesta, Tähtisilmää ajoivat Lapin yössä ulvovat sudet takaa, ja sinne hangelle tyttöraukka putosi kyydistä, ja taisi joutua johonkin maakellariin. Leikattiin lasten sormia, ja missä ahdistavan kaukana kotoa ne Koivun ja tähden lapsiraukatkin vuosikausia vaelsivatkaan… Tätä lasten kipua ja tuskaa sitten kauhuissani kuuntelin päiväkaudet, elin mukana jokaisen tunteen kivusta, nälästä, ikävästä, hylkäämisestä, kylmästä, jne. Iltaisin kotona (iltavirren ja -rukouksen jälkeen) en tahtonut uskaltaa nukahtaa, kun tiesin että taas saatan yöllä nähdä satujen kauheuksien aiheuttamia painajaisunia. Painajaisia näin useamman vuoden ajan. Äitiä ja isää en tohtinut yöllä häiritä noitten ahdistusteni vuoksi. Ymmärsin sentään että heillä, sodan päättyessä perheen perustaneella köyhällä evakkopariskunnalla, oli elannon saamisessa ja lapsiluvun kasvaessa aivan tarpeeksi työtä ja huolen aiheita. (Iloa unohtamatta.) Pidin painajaiseni omana tietonani. Kohta sitten koulussa opin lukemaan. Isä osti kotiin koko Topeliuksen sadut -kirjasarjan. Muualtakin satukirjoja taisimme saada lainaksi. Sieltä ne samat satukauheudet pomppasivat esiin. Onneksi kertomani kuuntelu- ja lukukokemukset eivät tainnuttaneet lukuhalujani, vaan olen ollut koko ikäni erittäin, erittäin kova lukemaan. Ahkera kirjaston käyttäjä, ja itsellänikin iso kirjasto.