Satukeruu 2018

Lukukokemus liittyy Aku Ankkaan ja lapsuuden kesiin mökillä. Luin Aku Ankkoja saunassa ja auringossa laiturilla tai iltaisin ennen nukkumaan menoa. Luin toki muutakin ja muulloinkin, mutta muistot Aku Ankoista kesämökillä ovat jääneet parhaiten ja lämpimimpinä mieleen.

Parasta oli mennä yksin vielä kylmään, mutta lämpenevään saunaan, kun siellä oli ehkä 40 astetta, lueskella rauhassa kuivassa saunassa ja odottaa saunan lämpeämistä, kuulla palamisen ääniä tulipesästä muuten hiljaisessa saunassa. Luin kyllä “valmiissakin” eli kuumassa saunassa, mutta silloin siellä oli kosteaa ja hikistä, olin uinnin jäljiltä märkä ja sormet olivat ryppyiset, ja lehdet kastuivat ja käpristyivät. Saunassa oli luettava Aku-lehtiä, koska taskukirjojen liimasidoksista olisivat sivut irronneet. Laiturilla taas oli ihanaa tuntea auringon lämpö, veden liplatus, laiturin keinunta ja lokkien äänet. Myös lukeminen sängyssä illalla ennen nukkumaan menoa oli tärkeää. Ala-asteikäisenä luin yksin mökin sivurakennuksessa, jossa nukkumapaikka oli. Hiljaisuus, rakennuksen tietty tuoksu, valoisa yö loivat mielenkiintoisen tunnelman ja oman tilan (vaikka hyttysten lätkiminen välillä katkaisi lukemisen). Usein luin melko myöhään yöhön…

Lukukokemukset liittyvät tilanteisiin, jolloin mukana ei ollut kavereita tai serkkuja, vaan olin vanhempien kanssa. Kavereiden kanssa lähinnä leikimme, ainakaan serkut eivät olleet innostuneet Aku Ankoista. Sisarukset taas ovat sen verran vanhempia, ettei heistä ollut leikkikavereiksi. Mökki oli alunperin isovanhempieni, mutta isäni osti mökin jossain vaiheessa, ja lukukokemus liittyy aikaan, jolloin olen pitänyt mökkiä “omana”. Mökki sijaitsee Kaakkois-Suomessa mökkiseudulla, mutta pienen järven rannalla ja se on vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani.
Pidin lukemisesta ja yksin olosta. Aku Ankkojen maailmaan uppoutuminen oli ihanaa, se kiehtoi mielikuvitusta ja vei muihiin paikkoihin, lukeminen toi iloa ja jätti hyvät muistot. Luin toki lapsena myös kotona, ja lukeminen on kuulunut oleellisesti mökkeilyyn myöhemminkin – lukeminen on ollut aina osa elämää, ja tärkeä tapa etenkin iltaisin. Luen edelleen myös saunassa, nyt Helsingin sanomia tai siskolta saatuja vanhoja naistenlehtiä, mökillä ja vanhempien luona. Asuinpaikkani yleisillä saunavuoroilla en ole (vielä) kehdannut! En kyllä enää mene kylmään saunaan, mutta saunomisen alkupuolella heitän vähemmän löylyä ja nautiskelen lukemisesta. Jälkipuoliskolla löylyt kovenevat ja lukeminen jää.

Mökillä oli vanhempien sisarusteni jäljiltä 1970-80 -lukujen Aku Ankkoja ja taskukirjoja, sekä minulle ostettuja lehtiä ja taskareita sekä kovakantisia kokoelmia (Riemuralli, Tangokuningas). Nämä vanhemmat taskukirjat olivat ehdottomasti parhaita (Barksin tarinoiden ohella), osittaisesta sivujen mustavalkoisuudesta huolimatta, sillä niissä oli jännittäviä ja mielikuvituksellisia seikkailuita sekä hauskaa kielenkäyttöä. Tarinoissa oli mittaamattomia aarteita ja jalokiviä, Milla Magian taikoja, outoja maailmoita, fantasiaa ja keksintöjä, puhekuplissa hassuja haukkumasanoja tai yksisanaisia lausahduksia (katala, apus minä, hoo!, ketale, senkin ruoja tms.). Pidin erityisesti seikkailuista, joissa Milla yrittää anastaa Roopen ensilanttia, Roope ja Kulta-Into Pii tai Kroisos Pennonen mittelevät rikkauksiensa määrällä, tai joissa käydäään eksoottisissa paikoissa tai reaalimaailman rajat rikkoutuvat (vedenalainen maailma, taianomaiset lasikengät ja muut taikaesineet, kultainen lähde, muinaiset kulttuurit, kaksoisolennot tai aikamatkustus ym). Tykkäsin Barksin tarinoista lehdissä ja kokoelmissa, vaikka tekijä selvisikin ehkä myöhemmin.