Satukeruu 2018

Perheemme 5 henkilöä oli vierailulla veljeni kummitädin luona kuten lähes joka viikko. Täti oli syntynyt 1900-luvun aivan alussa ja hän asui pienessä yksiössä naimattoman sisarensa kanssa. Asunnossa ei ollut paljoa tilaa eikä leluja, koska he olivat lapsettomia, mutta kirjahylly siellä oli. Olin vajaa 10-vuotias, kun löysin hyllystä kauniin nahkaselkäisen kirjasarjan Topeliuksen kootut kertomukset. Selailin kirjoja ja innostuin kahdesta kirjasta erityisesti eli Lukemisia lapsille. Olin saanut koulussa esiintyä enkelinä Topeliuksen näytelmässä Suojelusenkeli ja löysin tämän sadun toisesta kirjasta. Sen jälkeen oli tapanani aina vieraillessamme veljen kummitädin luona istahtaa lattialle ja lukea näitä satuja. En kuullut muiden puhetta enkä naurua, mikään ei häirinnyt minua, olin niin kirjan lumoissa. Päästessäni keskikoulusta hain kesätyöpaikkaa. Pääsin erään vanhan rouvan kesäkodin keittiöapulaiseksi. Myöhemmin kävi selville, että tuo rouva oli Topeliuksen tyttärentytär! Vielä myöhemmin vieraillessani Emil Wikströmin kotimuseossa, ostin itselleni Topeliuksen kipsiveistoksen, muistoksi monista häneen liittyvistä kokemuksistani. Aikanaan työelämässä lastentarhanopettajana tein Moppe-sadusta lapsille pöytäteatteriesityksen ja se viehätti oheistoimintoineen lapsia vuosikymmenten ajan.

Olin innokas lukija. Minusta minulle luettiin aivan liian vähän lapsuudessa. Päätin jo tuolloin, että aina kun lapset pyytävät lukemista, minä luen heille. Näin olen tehnyt ja nyt lapselapsilleni (5 kpl) luetaan todella paljon. Tämä samainen kummitäti työskenteli Otavalla ja onnekseni hän antoi minulle joka joulu ja syntymäpäivä lahjaksi kirjan. Kirja on ollut paras lahja minulle aina. Hän on varmaankin ollut yksi tekijä kirjallisuuden kunnioitukseeni.

Kirjat sisälsivät satuja, runoja, tarinoita ja näytelmiä. Suosikkejani olivat mm. Suojelusenkeli, Moppe, Adalmiinan helmi, Koivu ja tähti. Sadut olivat opettavaisia ja niissä oli uskonnollinen pojavire.

Mustavalkoinen, kaunis kuvitus. Kaikista saduista ei ollut kuvia.