Vastaajan Sukupuoli: Nainen
Vastaajan syntymävuosi: 1960
Luetun kirjan tai tarinan nimi: Täällä Pohjantähden alla
Luetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: Väinö Linna
Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?
Tätä tuskin tarvitsee kertoa.
Oliko kirja kuvitettu?
Ei
Kuka oli kuvittanut kirjan?
Kirjan tai tarinan lajityyppi? Romaani
Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli? Painettu kirja
Lukukokemus
Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, omassa tilassa (esim. oma huone)
Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin
Milloin lukukokemus tapahtui? Aamu, Päivä, Ilta, Kevät
Minä vuonna lukukokemus tapahtui? 1979 ensimmäisen kerran.
Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?
Luin Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen kerran keväällä 1979. Olin juuri saanut suuren luku-urakan eli ylioppilaskirjoitukset päätökseen. (Tuolloin vielä kirjoitettiin kaikki aineet parin viikon sisällä eli kirjoittamista ei voinut jakaa useampaan osaan, kuten nykyään. Kirjoitin myös reaalin, joka tuohon aikaan piti sisällään kaikki lukion reaaliaineet eli lukemista todella riitti.) Kun siis olin selvinnyt kirjoituksista, halusin lukea romaanin. Miksi tartuin juuri Pohjantähteen, en muista. Mutta se oli kerta kaikkiaan tajunnaräjäyttävä lukukokemus. Luin kaikki kolme osaa peräperää, voi sanoa, että luin melkeinpä yötä päivää. Luin, kunnes uni vei, ja heti kun heräsin, otin kirjan käteeni. Kun kolmas osa päättyi, olin kuin puulla päähän lyöty: itketti ja oli epätodellinen olo – nytkö se loppui. Viimeisillä sivuilla Alma oli jo vanhuudenhöperä, kaunis, nuori Elina vanha emäntä. Niin moni tutuksi tulleista henkilöistä oli kuollut, kuka luonnollisesti, mutta moni luonnottomasti eli sodissa. Tuon kevään jälkeen olen lukenut Pohjantähden moneen kertaan. Kun olen allapäin ja tarvitsen lohdusta, sanon itselle: “Nyt lähden Pentikulmalle.” Voin ottaa minkä tahansa trilogian kirjoista käteeni ja alkaa lukea, vaikka keskeltä kirjaa. Muistan henkilöt ja tapahtumat, joten ei ole väliä, mistä kohtaa luen. Lukiessani olen kotona. Nauran edelleen, tunnen tuskaa edelleen. Olen lukenut kevään 1979 jälkeen monta hyvää kirjaa, mutta Pohjantähti on edelleen se rakkain. Esikoistyttärellemme annoimme nimeksi Alma.
P.S. Kirjoitin ylioppisaineeni Tuntemattomasta sotilaasta. Sen olin siis jo lukenut ennen Pohjantähteä. Loistava kirja sekin. Ja ylioppilasaineesta sain arvosanaksi laudatur.