Vastaajan Sukupuoli: Nainen
Vastaajan syntymävuosi: 1952
Luetun kirjan tai tarinan nimi: Tuntematon sotilas
Luetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: Väinö linna
Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?
jatkosota
Oliko kirja kuvitettu?
valokuvaliite samannimisestä elokuvasta
Kuka oli kuvittanut kirjan?
Kirjan tai tarinan lajityyppi? Romaani
Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli? Painettu kirja
Lukukokemus
Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, omassa tilassa (esim. oma huone), Kotona, yhteisessä tai yleisessä tilassa (esim. olohuone), Matkalla (esim. linja-autossa), Koulussa
Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin, keskikoulussa luokkatoverit, Hiljaa lukeminen, Ääneen lukeminen, Minä kuuntelin, Toistuva lukeminen
Milloin lukukokemus tapahtui? Aamu, Päivä, Ilta, Yö, Kevät, Kesä, Syksy, Talvi
Minä vuonna lukukokemus tapahtui? Keskikoulussa, kai vuonna 1965
Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?
Keskikoulussa vuotta vanhempi luokkatoverini piti siitä esitelmän. Oli innoissaan, luki pätkiä, isänmaallisen tunteen vallassa, ihaili Koskelaa. Koulu oli Hgissä yksityinen oppikoulu, jossa oli yksi ainoa sodankäynyt opettaja, matematiikka-psykologia-filosofia, res maj. Luin silloin vain hänen mainitsemansa pätkät, äitini inhosi kirjaa, sanoi että siinä on paljon rumia sanoja.
Luin kirjaa sitten moneen otteeseen uudelleen eri ikäisenä, osittain, paloittain, eri elämänvaiheissani. Luin myös Sotaromaanin heti kun se ilmestyi. Pidin molemmista, pohdimme ystävieni kanssa asioita useasti, myös sitä, keitä Tuntemattoman henkilöitä olisimme, jos olisimme. Tulimme useimmiten siihen tulokseen, että emme olisi puhtaasti kukaan, vaan milloin osittain Koskela, milloin Lehto jne.
Menin sitten puolustusvoimiin töihin. Esinaiseni tuli poikkeuksellisesti uutena henkilönä siviilistä. Olin viihtynyt hyvin sotilasesimiesten kanssa, he antoivat aina lisää ja vaikeampia tehtäviä, ja palkkakin nousi ajoittain tehtävien vaikeuden ja suorituskyvyn kautta. Esinaiseni inhosi minua, muutamaa muutakin vanhempaa työntekijää, oli mielestään niin nuori ja pätevä. Moitti puolustusvoimia, ei halunnut opetella siellä uusia asioita vaan yritti muuttaa puolustusvoimia. Oli monta kertaa vaikeaa hänen kanssaan.
Sitten tuli se aika, jolloin puolustusvoimissa alettiin tehostaa johtamiskoulutusta myös siviilien osalta, tuli Vesa Nissisen uudet johtamisajatukset. Silloin käynnistettiin siviilijohtajillekin tarkoitettu kurssi. Siellä oli tarkoitus tehdä sitä, mitä me henkilöstö olimme itsekin tehneet omatoimisesti: miettiä, millaisia johtajia Tuntemattomassa oli, mitkä olivat heidän hyvät ja huonot puolensa, miten he olisivat voineet kehittyä jne.
Kurssilla paljastui, että esinaisemme osallistuminen sinne oli vaikeaa, koska hän ei ollut koskaan lukenut Tuntematonta! Me vanhat siviilit olimme tietenkin lukeneet sen jo lapsuudessamme, eikä hän ollut kuin 7-8 vuotta meitä nuorempi, ja hänen vanhempansa olivat olleet kansakoulunopettajia.
Mikä häpeä. Ja hän kehtasi vielä kertoa tuon asian meille. Häpesimme hänen puolestaan todella pitkän aikaa. Ja pidimme häntä entistäkin huonompana johtajana.
Luen Tuntematonta edelleenkin, ajoittain pätkiä sieltä täältä, ja haen toisinaan jotain ajatusta tai sanontaa, jonka muistan olevan siellä. Minulla on yleensäkin tapana lukea hyviä kirjoja monta kertaa uudelleen, eri kohdista ja eri aikoihin, sillä todella hyvä kirja ei koskaan kuole, vaan se antaa aina jotain uutta ajattelemisen aihetta. Ihminenhän kiinnittää eri ikäisenä huomiota eri asioihin, ja lukukokemus muuttuu aina sitä mukaa kun itse kasvaa ihmisenä ja kokee asiat uusien elämänvaiheitten kautta hiukan eri tavalla ja eri näkökulmasta.