Taustatiedot

Vastaajan Sukupuoli: Nainen

Vastaajan syntymävuosi: 1948

Luetun kirjan tai tarinan nimi: Täällä Pohjantähden alla

Luetun kirjan tai tarinan kirjoittajan nimi: Väinö Linna

Mitä kirjassa tai tarinassa tapahtui?

Kirjasarja kuvaa suomalaista yhteiskuntaa torppariajasta 1880-1950-luvulle, Suomen suureen rakennemuutoksen aikaan. Tärkein kirjasarjan anti on se, että punaiset saivat ovat ääneen.

Oliko kirja kuvitettu?

Kuka oli kuvittanut kirjan?

Kirjan tai tarinan lajityyppi? Romaani

Missä muodossa luettu teksti tai tarina oli?

Lukukokemus

Lukukokemuksen paikka, missä lukukokemus tapahtui? Kotona, yhteisessä tai yleisessä tilassa (esim. olohuone)

Lukukokemustilanne, missä seurassa olit ja kuinka usein lukukokemus tapahtui? Yksin, Hiljaa lukeminen

Milloin lukukokemus tapahtui? Ilta, Kevät, Kesä, Syksy, Talvi

Minä vuonna lukukokemus tapahtui? 1959-1962 ensimmäisen kerran, sen jälkeen lukuisia kertoja tähän päivään asti

Kerro omin sanoin lukukokemuksestasi, mihin kokemus liittyi, mitä tapahtui jne?

Kirjasarjan lukeminen oli aivan järkyttävä kokemus. En ollut kokenut kansalaissotaa, mutta ihan lähipiirissä kokemukset elivät. Naapurin mummolta oli kuollut mies vankileirillä, hänen kaksi poikaansa oli kuollut peräkkäin (Koskelan Elinan kokemus asemalla), Honkolan kartanon asioista tiedettiin paljon. Murre ja ihmisten asenteet olivat tuttuakin tutumpia. Kävin Honkolan lavalla tansseissa ja Pentinkulman maisema oli siinä, pappila, kartano, palokunnantalo. Vaikka olen Punnuksen evakkojen lapsi, olin imenyt paikkakunnan ihmisten käyttäytymistavat sieluuni. Väinö Linnan äiti haki maidon navetastamme aamuisin. Hänen verrattomat puheensa ja tyylinsä oli kirjoissa elävääkin elävämpänä. Elin kirjan asioissa mukana. Vaikka äiti oli edistyksellinen martta ja opetti tytöilleen yhtä ja toista, yhtä kokematon olin seksuaaliasioissa kuin Laurisan Elma tai Koskelan Elina. Väinö Linnan kuvaamat seurustelun haparoivat ensi askeleet ovat kuin omasta elämästäni. Kun äiti varoitti tansseihin lähtiessäni “sit on turha kattuu, ko paskat on pöksyis” tai “varo, etteet saa kalkkanaa kaulaheis”, en käsittänyt yhtään, mistä hän puhui. Ison naapuritalon poika kertoi, kuinka katselivat poikien kanssa, kun naapurin isompi tyttö kävi uimassa ja kaikki näkyi “pillunkarvatkin ja tissit”. Kaikki on tuttuakin tutumpaa. Kuinka suuren ymmärryksen se toi naapurin mummoa kohtaan. Itkin kirjaa lukiessani lukemattomia kertoja. Suuren ymmärryksen kirja avasi suomalaiseen yhteiskuntaan ja siihen, kuinka rimaa hipoien olimme saaneet itsenäisyyden. Väinö Linnan arvo on kirjoittajana ihan suunnaton.